tiistai 16. joulukuuta 2014

Loppuvuoden tassutteluja

Olipas mahdottoman pitkäksi venynyt kirjoitustauko, mutta ehkä näillä katseilla sen saa anteeksi:


Syksy meni hujauksessa ja tassujen vilinässä. Molemmat ollaan kasvettu hurjaa vauhtia, vaikka äitin mielestä vain Ilon enää tarvitsisi. Edessä on kuulemma laihdutuskuuria ja sen semmosta humpuukia taas ens vuoden puolella. Sekä äitillä että meillä. Äiti ei vaan ota huomioon, että kun se on taas laittamassa meitä hoitoon, niin hoitopaikoissa kyllä huolehditaan asianmukaisesta ravinnonsaannista. Niillä muonilla ei paino ainakaan katoa!


Tässä syksyn aikana Onni on päässyt välillä aina mummunmummulle hermolomalle, kun alkaa olla sellanen kypsä ja rauhallinen. Ottaa toi neidin ylivilkkaus välillä suoraan sanoen päähän niin lepoloma Huittisissa on paikallaan. Siellä mä luen Satakunnan Kansaa ja lenkkeilen, vahdin ohikulkijoita olohuoneen pöydältä ja syön tietysti. Ilo on reippaasti yksin kotona. Hirveen hyvin käyttäytyy ja on niin rauhallinen, mutta heti, kun mä olen paikalla niin alkaa sen päivän hulina.

"Onnin" peti
Nyt joulun jälkeen me mennään molemmat kyläileen. Onni menee mummunmummulle viikoksi ja Ilo mummulaan viikoksi. Iskä on ensin pohjoisessa, mihin meitä ei voida ottaa mukaan, koska ei lasketella. Pulkalla kyllä voitais... Sen jälkeen äiti lähtee ihan eri suuntaan, kun ne menee kummitätin kanssa Indonesiaan reppureissaamaan tammikuuksi. Sitä ymmärretään vielä vähemmän, että meidät jätetään kotiin. Siellä me nautittas isoista aalloista surffilaudan päällä niin kuin tämä kaveri:


Äiti on vaihtanut syksyn aikana työpaikkaakin ja me tykätään niin paljon enemmän äitin vuorotyöstä. Ollaan vähemmän yksin ja äiti nukkuu meidän kanssa päivät monesti, kun se on yövuorossa tai iltavuorossa. Me ei aina maltettais antaa sen nukkua niin järjestetään vähän semmosta toimintaa sen ympärillä. Yksi ihan lempijuttu on ruveta painiin äitin päällä, kun se nukkuu. Sillon me yleensä aika äkkiä lennetään makuuhuoneesta ulos ja ovi menee kiinni. Kyllä me silti melkein joka kerta jaksetaan yrittää, että kuinka pitkä pinna äitillä on. Muuten ollaan kyllä kiltisti, yleensä aina.


Äitillä on ollut kyllä vähän oikeeseen kiukkuunkin aihetta, kun Ilo on harrastanut mielenosoituspissoja. Äitin matot ja untuvapeitot on ollut ihan keltaset, kun Ilo-neiti on kiukutellut jostakin. Matot on pesty, samoin peitot ja Ilo on reipastunut hirveesti. Mielenosoituspissoja ei enää ole ja pikkusisko tulee aina hakeen äitiä tai iskää ulos. Saattaa oikein ovelle. Mä itse tykkään enemmän siitä tyylistä, että äiti ja iskä saa arvailla, onko mun pissahätä. Kuorsaan Ilon pedissä, oli tarpeet, mitkä tahansa. Ruuasta ei tässä yhteydessä puhuta.


Ruokailujen kanssa meillä on ollut vähän kukkotappelua. Alusta asti mä tietty vanhempana oon saanut ensin ruuan ja yli puolivuotiaaksi Ilo odotti paikallaan vaan tosi nätisti omaa ruokaa. Nyt, kun on ruoka-aika Ilo saattaa alkaa rähjätä mulle. Sillon iskä aina hermostuu heti ja istuttaa Ilon paikoilleen toiseen huoneeseen odottaan. Ilo kyllä odottaakin siellä nätisti ja osaa ole hyvä -käskyn. En vaan tiedä, miksi sen täytyy aina koittaa rajojaan. Tommoset pienet tytöt tietysti yleensäkin on vähän arvaamattomia... Ja kummallisia.


No, mutta eilen on juhlittu myös suurta päivää, Onni täytti nimittäin kolme vuotta! Äiti ihan herkistyi, kun mietti, Onnin syntymäpäivää. Kun Pimu vaan alkoi yhtäkkiä niiden vierailun aikana synnyttämään. Ihan erityinen juttu, että äiti on tuntenut mut ihan mun ensimmäisistä minuuteista lähtien. Ilo syntyi niin äiti ja iskä oli Thaimaassa, nyt kun Ilo täyttää vuoden, äiti on jossakin Indonesiassa. Sillä on siitä paha mieli, mutta mä luulen, että äiti osaa ton hyvittelyn jalon taidon.


Avataan tässä Onnin lahjoja...
Tässä vielä virallinen 3-vuotiskuva herrasmies-Onnista: