tiistai 15. heinäkuuta 2014

Heinäkuun helteiset

Heippa vaan täältä helteisestä Turusta!

Auringonpalvontaa äitin kanssa!
Ihan kohokohta on, että oltiin uimassa! Kastettiin talviturkki ennen äitiä. Äitihän ei edes suostu veteen, mutta käski silti iskän vaan kaapata Onnin kainaloon ja viedä mereen. No, Onni ihan tykkäsi siitä, että sen ei tarvinnut tehdä kaikkea työtä. Se vain ui rantaan ja sen jälkeen oli viileä olo. Ilo sen sijaan. Ensimmäistä kertaa uimassa ja tää vesipeto olis uinut ihan mihin tahansa. Oli maailman hauskimman näköistä, kun pienelle koiralle pienetkin aallot oli isot. Uimaan mennessä niiden yli piti astua. Uinnin jälkeen oli suihku ja kunnon pesuainepesu. Siitä ei Onni tykännyt, mutta Ilo yritti tietysti saalistaa saippuaa. Ollaan nyt puhtaita ja halattavia!





Ilolla oli tosiaan merkkipäivä, kun se täytti puoli vuotta. Oli vähän ihme juttu, kun yhtäkkiä vaan Ilo sai lahjuksia. Se sai sen hihnaan sopivan pissatuspannan, pehmolelun ja vinkuvan donitsin. Donitsi oli kova sana, kun se mahtui sopivasti suuhun ja pyöri laminaatilla karkuun. Onni täyttikin kesäkuussa jo 2,5 vuotta eikä se kuulemma oikeuta enää kuin ylimääräiseen herkkuun... Ikärasismia!


Heinäkuu tässä kuumuudessa on mennyt aika lepposasti. On ulkoiltu aamulla ja illalla ja silti meinattu läkähtyä. Mutta virtaa on kyllä sisällä riittänyt kuulemma ihan tarpeeksi. Painitaan koko ajan. Ja jos ei painita, nukutaan toistemme kainaloissa.


Ilo on oppinut hihnassa meneen ihan nätisti yksin. Nyt on alettu opetteleen yhdessä menemistä. Siinä on vähän haastetta, kun Ilo haluaa aina olla Onnin edellä, mutta samalla se haluaa tulla Onnin perässä, jotta tietää, mihin mennään. Sen lisäksi se haluaa haistella samat ja eri paikat kuin Onni... No, voitte vaan kuvitella, kuinka solmussa me ollaan. Ja ne, jotka äitin hermot tietää...


Ilo on reippaasti oppinut odottamaan ruokaa. Se istuu herkun tai ruokakipon edessä, kunnes kuulee luvan "ole hyvä". Äiti on kovin ylpeä puolivuotiaastaan. On tietysti helppo ollut isoveljeltä oppia. Makuulle meno ei oo selvästikään yhtä helppoa. Ollaan äitin kanssa harjoteltu, ja kun Ilon pitäisi mennä äitin jalkojen alle maate herkun perässä, se sukeltaa sinne kyljelleen ja sätkii eteenpäin niin kuin kala kuivalla maalla. Äitin mukaan kukaan koira ei oo niin höppänä. Vielä se opitaan... Ilo osaa myös tulla luokse käskystä. Onnikin osaa, mutta tottelee sitä keskimäärin joka kolmas kerta... Päkäpää!


Ja muutama ultimaattinen söpöstely tähän vielä:

Häkki otettiin viikonlopuksi pois, Onni löysi pedin.

Imuria piilossa
Äiti, oonha mä kiltti poika?
Jouduttiin boksiin, kun äiti ja iskä asensi televisioo
ja vaihtoi järjestystä. Ei apu kelvannu!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen merkkipäivä!


Tässä esittäytyy Ilo ½ v! 
Tänään on Ilon päivä!


Huomenna palataan astialle uintireissun merkeillä... Pysykää kuulolla!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Mitä kuuluu?

Vihdoinkin ollaan vähän rauhoituttu täällä kesälaitumilla ja taas on aika kertoa teille vähän meidän tassutteluista. Ollaankin tassuteltu siellä ja täällä. Mummuloissa, mummunmummulla, täällä Turussa, eläinlääkärissä jne. 


Ihan ensiksi, äitin loma meni hirveen nopeeta. Meillä oli täällä äitin veli tyttöystävänsä kanssa melkein viikon ja siinähän ajassa me vakuutetaan ihan kuka vaan siitä, että mopsi on maailman viihdyttävin koirarotu. Onnistutaan järjestämään esimerkiksi ralli, trampoliinishow ihmisen päällä, haukkukonsertti ja pakojuoksu ihan pienessäkin ajassa! Ajatella, meidän kanssa kenenkään ei tarvi olla tylsyyksissään. Ilo esimerkiksi karkasi ensimmäisen ja viimeisen kerran aitauksesta. Ei, se ei enää ole niin pieni, että mahtuisi reiästä, vaan se vaan päättää, että se menee siitä ja silloin aita väistyy. Äiti melkein tukehtui, kun sydän nousi kurkkuun Ilon juostessa parkkipaikalle. Sitten Ilo melkein tukehtui, kun sen sydän nousi kurkkuun, kun äiti suuttui niin paljon. No, onneksi oli Onni onnettomuudessa mukana ja auto, jonka luokse Ilo juoksi, ei ehtinyt liikkua. Nyt Ilo on remmissä pihalla. Ilon iloksi, kun äitin loma loppui, loppui myös kesäkelit eikä paljon ole tarvinnut aitauksessa aikaa viettää.


No, sittenhän äiti ja iskä oli siellä Saksassa. Tärkein asia ensin: EI tuliaisia meille. Me ei todellakaan mitenkään hyväksytty äitin selitystä, että ei löytynyt mitään, mitä Ilo ei olis rikkonut/syönyt/mihin se ei olisi tukehtunut. Ei tää maailma sellanen oo, ettei koirille löytyisi leluja. Ne kertoi vielä lohdutukseksi käyneensä valtavassa eläinkaupassa, mikä oli niin kuin Trixien outlet. EIKÄ sieltäkään mitään. Ei hyväksytty sitäkään selitystä, että meillä on jo kaikki maailman lelut eikä ole enää mitään ostettavaa. Saatiin sitten lähikaupasta Tuboksia, että pysyy hampaat hyvässä kunnossa. Arvatkaa, kuinka paljon ÄITI löysi itselleen tuliaisia, "mitä se välttämättä tarvi"? Joo.


No, meidän viisipäiväinen rentoutustauko äitistä ja iskästä kummitädin kanssa meni hyvin. Kummitädin mielipidettä on sitten kenenkään turha kysyä. Se muistaa varmasti väärin, koska oikeesti me oltiin hirveen herttaisia ja suloisia, kilttejä ja rauhallisia, kainalossa nukuttiin nätisti just silloin kun kummitäti halusi. Kyllä te tiedätte, ollaan vieraanvaraisia ja ajatellaan yleensä muita ennen itseä. Ottakaa meidät hoitoon!



Onninkin viimeisin vaiva on parantunut. Takajalan varominen ja kipulääkekuuri on loppunut. Mutta ei Onni suotu vieläkään hyppäämään mihinkään ja annetaan äitin ja iskän nyt pohtia, että miksi. Lääkärin luonakin Onni kävi, kun oli kontrolli. Lääkäri ei ollut kauhean huolissaan, koska Onni elää normaalia elämää täysin muuten, mutta ei hyppää esim. sohvalle tai sänkyyn. Alaspäin kuitenkin. Käyttää raajoja oikein eikä ole mitenkään kosketusarka. Nyt me seuraillaan... Ollaan ihan rauhassa ja silleen.



Mutta juhannuksena päästiin pitkästä aikaa yökylään Kaapolle ja Hilmalle. Onni sai "oikean mopsin" tittelin ollessaan niin nätisti ja lungisti. Ilo nyt vielä vähän aikaa... aikuistuu. Kyllä meillä oli kivaa, kun saatiin paljon olla ulkona terassilla ja erityisesti Ilo sai kiusata ihmis- ja koiraystäviään. 


Meillä on paljon juttuja tosta Ilon koulutuksesta (kouluttamattomuudesta), mutta tullaan kertoon niistä ihan omaan tekstiin. Nyt täytetään tää meidän suloisilla seikkailukuvilla. Toivokaa kivoja kesäkelejä Turkuun!

Hyvää yötä!