keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Riehuva parivaljakko

Aika tässä vaan vierii eteenpäin kauheeta vauhtia. Me yritetään meidän pikkutassujen kanssa kovasti pysyä perässä, mutta kyllä te tiedätte, kuinka monta tiheetä askelta se vaatii! Viime viikko on tässä mennyt ihan jääkiekon jännittämiseen. Meidän lempijoukkue Tappara on nyt kiinni Suomen mestaruudessa niin kyllä te sitten voitte arvata, mimmosta elämää se on. Jatkuvaa jännitystä! Harmi, että kaikki ei sitä nyt saa kokee...


Nyt, kun ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä niin voidaan kertoa teille meidän toilailuista. Siis ollaan kyllä aikamoinen parivaljakko. Ensikskin, Ilo on maailman pahin jemmari! Hän saa luun ja kanniskelee sitä ympäri pirttiä niin kauan, että kukaan ei nää. Sen jälkeen se jemmaa sen jonnekin tyynyjen, peittojen tai muiden sellasten alle. Pahinta on se, että se on älyttömän hyvä jemmari. Se järjestää peitotkin niin siististi ja tasaisesti, ettei isoveikka ainakaan nää, että siellä jotain olis. Tossuluut on jo jäänyt taa. Niitä ei isot tytöt ja pojat enää syö. Nyt must on solmuluut. Tiedoksi vaan lahjojen ostajille... No, Onni on alkanut tekeen jäyniä kans. Hän käy pissailemassa sellasiin paikkoihin, mihin pikkusisko yleensä pissaa sisälle. Meijän yhteinen tavoite on vaan tehdä äiti ja iskä hulluiksi.


Tätä tavoitetta ajetaan myös riehumisella. Meidän lempikinastelupaikkoja on tietysti äitin syli, etenkin, jos se yrittää syödä sohvalla. Sehän ei oo meiltä muiltakaan sallittua. Tätä äiti ei varmaan tykkää, että kerrotaan, mutta... Me ei anneta sen mennä rauhassa edes vessaan. Vessa on paras painipaikka heti sylin jälkeen!

Äiti on myös ostanut meille hirveesti leluja, mikä on ihan tyhmää. Me, etenkään Ilo, ei todellakaan solmuluun lisäksi tykkää leikkiä millään koirille tarkoitetulla. Sukkia ja puntteja ei voita mikään, mutta hyvänä haastajana on esimerkiksi kokispullo. Jukra, että siitä saa huvia. Miellyttävä lelu on myös perinteinen talouspaperrullan hylkiö täytettynä namilla. Siinä loppuu neliöt kesken, kun me painetaan tällasten hulvattomien lelujen kanssa.

Tyhmä...
...mutta söpö.
Ja ettei tää nyt kuuloistais siltä, että isoveli-Onni olisi jotenkin riemastunut tässä niin kerrottakoon, että mä kyllä yleensä kattelen ton pikkulikan touhuja sohvalta. Ilme on vähän sellanen, että huhhuh... Nyt mun turvapaikka eli sohva on vallattu. Ilo hyppää sinne jo ihan kepeesti. Enää on sänky. Saa nähdä, koska toi hullu akka valtaa senkin... Ilo siis. Äiti on sen jo vallannut.

Tässä ollaan äitin kanssa sairaslomalla, meijän selkä on kipee.
Molemmat viihdyttäis vaan vallan ulkona, kun on niin komeet kelit ollut. Ja viihdytään vähän huonommallakin säällä. Me ei kauheesti vesisadetta tai kuraa pelätä. Oikeastaan, mitä enemmän tassunjälkiä just pestyllä lattialla, sen parempi.

Pääsiäisenä grillailtiin ensimmäistä kertaa. Vähän päästiin makkaran makuun, mutta meistä kyllä tuntui, että meitä huijattiin. Äiti söi makkarat ja antoi meidän vain nuolla maut sormista.



Hulvatonta loppuviikkoa kaikille tän perhepotretin myötä...


torstai 10. huhtikuuta 2014

Kolme kuukautta Iloa!

Heippa!

Kyllä nyt on kerrottavaa taas! Täällä kirjoittelee nyt juhlapäivän kunniaksi Ilo. Tänään täytin siis kolme kuukautta ja sain mun ihka ensimmäisen "synttärilahjan". Äiti oli ostanut mulle myös mun elämän suurinpiirtein ensimmäisen asian, joka ei ole vaaleanpunainen. Sain valkoisen vetolelun ja sydämenmuotoisia karkkeja. En vaan käsitä, mikä merkkipäivä Onnilla oli tänään, kun sillekin annettiin niitä karkkeja?


No, koska oon näin iso tyttö niin oltiin äitin kanssa eilen vähän reissussa. Kävin ensimmäistä kertaa Onnin kanta-asiakasklinikalla! Onnin luottohoitajat sääli kauheasti Onnia ja meinas, että mä olen sille jotenkin kurja. Mun mielestä on hyväksyttyä vähän purra poskea ja hypätä selkään. On Onnikin tehnyt niin muille mopseille. 


Koira-Kissaklinikalla me siis käytiin tietysti ottamassa mulle rokotus. Olin hirvittävän kiltti ihan muodon vuoksi. Kun mentiin sisään äitin kanssa, arastelin vähän sitä tilaa ja kaikkia ääniä. Olin ihan äitin jaloissa kiinni, kun se täytteli mun tietoja siellä. Sitten, kun äiti otti mut syliin ja istuskeltiin odottamassa vuoroa, kiinnostuin kaikista ympärillä olevista koirista ja ihmisistä. En päässyt kauheesti tekeen tuttavuutta. Äiti oli musta niin ylpee, että vei mut vielä käymään sen työpaikallakin. Sain hirveesti ihailuja työkavereilta ja vanhuksilta. Näytin nyt kyllä oikein kunnolla äitille ja kasvattajalle, kun ne meinas, että tällanen riiviö saa porttikiellon Koira-Kissaklinikalle! Voivoi kuulkaas...


Viikonloppuna oltiin viettämässä mummun syntymäpäiviä Vammalassa. Mummu täytti varmaan jotain 25-vuotta, luulisin. Oltiin ostettu sille lahja ja leivottiin mummunmummun kanssa kakku. Ostettiin tietysti kukkiakin. Kyllä mummun kelpasi juhlia! Käytiin myös mummunmummulla ja kasvattajalla. Mummunmummulla rentouduin pappan vattan päällä, kun olin ensin täyttänyt herkuilla oman vattani. Kasvattajalla riehuin sitten senkin edestä viiden kuukauden ikäisen Ellin kanssa. Me oltiin kyllä ihan saman kokoisia, että en tiedä, minne Ellin kasvupyrähdys on jäänyt. Oon joka tapauksessa Iloinen, että mulla on tollanen tasaveronen painikaveri siellä. Eikä se hermostunut muhun kuin kerran. En voi siis kauhean ärsyttävä olla...
Mä ja Elli
Nähtiin Onnin sisko!
Onni ja vaari-Kaapo
Mä ja Onni mummunmummulla
Hilma, Onni ja mä aamukahvilla
Vammala-reissulla olin myös ensimmäistä kertaa autohäkissä. Onnille äiti ja iskä osti turvavyövaljaat. Tää on järjestely niin kauan, että iskä ostaa farmariauton tai mä kasvan niin isoksi, että mullekin kannattaa ostaa turvavyövaljaat. Saa nähdä kumpi käy ensin. Kyllähän tää kevät on miesten autokuumeaikaa... No, mä joka tapauksessa käyttäydyin häkissäkin mallikaasti. Alkuun vähän itkin, kun olisin Onnin kainaloon halunnut. Muuten me sitten oltiin kylki kyljessä siinä koko matka. 


Nyt mä lisään tähän vielä ison läjän kuvia meistä kuvauksellisista mopsipersoonista, heh... Toisin sanoen lähinnä musta, koska Onni ei enää poseeraa. Hän kiukuttelee äitin kameralle. Äitillä on siitä monta kuvaa, mutta niissä on Onnin häntä tai poski. Ehkä Onnin arki tästä vielä Iloksi muuttuu, kun mä vähän kasvan. Olis Onnellinen, kun pääsee äitin ja iskän kainaloon nukkumaan... 






 



PS. Osaan istu-käskyn. En mikään turha plikka oo.