tiistai 16. joulukuuta 2014

Loppuvuoden tassutteluja

Olipas mahdottoman pitkäksi venynyt kirjoitustauko, mutta ehkä näillä katseilla sen saa anteeksi:


Syksy meni hujauksessa ja tassujen vilinässä. Molemmat ollaan kasvettu hurjaa vauhtia, vaikka äitin mielestä vain Ilon enää tarvitsisi. Edessä on kuulemma laihdutuskuuria ja sen semmosta humpuukia taas ens vuoden puolella. Sekä äitillä että meillä. Äiti ei vaan ota huomioon, että kun se on taas laittamassa meitä hoitoon, niin hoitopaikoissa kyllä huolehditaan asianmukaisesta ravinnonsaannista. Niillä muonilla ei paino ainakaan katoa!


Tässä syksyn aikana Onni on päässyt välillä aina mummunmummulle hermolomalle, kun alkaa olla sellanen kypsä ja rauhallinen. Ottaa toi neidin ylivilkkaus välillä suoraan sanoen päähän niin lepoloma Huittisissa on paikallaan. Siellä mä luen Satakunnan Kansaa ja lenkkeilen, vahdin ohikulkijoita olohuoneen pöydältä ja syön tietysti. Ilo on reippaasti yksin kotona. Hirveen hyvin käyttäytyy ja on niin rauhallinen, mutta heti, kun mä olen paikalla niin alkaa sen päivän hulina.

"Onnin" peti
Nyt joulun jälkeen me mennään molemmat kyläileen. Onni menee mummunmummulle viikoksi ja Ilo mummulaan viikoksi. Iskä on ensin pohjoisessa, mihin meitä ei voida ottaa mukaan, koska ei lasketella. Pulkalla kyllä voitais... Sen jälkeen äiti lähtee ihan eri suuntaan, kun ne menee kummitätin kanssa Indonesiaan reppureissaamaan tammikuuksi. Sitä ymmärretään vielä vähemmän, että meidät jätetään kotiin. Siellä me nautittas isoista aalloista surffilaudan päällä niin kuin tämä kaveri:


Äiti on vaihtanut syksyn aikana työpaikkaakin ja me tykätään niin paljon enemmän äitin vuorotyöstä. Ollaan vähemmän yksin ja äiti nukkuu meidän kanssa päivät monesti, kun se on yövuorossa tai iltavuorossa. Me ei aina maltettais antaa sen nukkua niin järjestetään vähän semmosta toimintaa sen ympärillä. Yksi ihan lempijuttu on ruveta painiin äitin päällä, kun se nukkuu. Sillon me yleensä aika äkkiä lennetään makuuhuoneesta ulos ja ovi menee kiinni. Kyllä me silti melkein joka kerta jaksetaan yrittää, että kuinka pitkä pinna äitillä on. Muuten ollaan kyllä kiltisti, yleensä aina.


Äitillä on ollut kyllä vähän oikeeseen kiukkuunkin aihetta, kun Ilo on harrastanut mielenosoituspissoja. Äitin matot ja untuvapeitot on ollut ihan keltaset, kun Ilo-neiti on kiukutellut jostakin. Matot on pesty, samoin peitot ja Ilo on reipastunut hirveesti. Mielenosoituspissoja ei enää ole ja pikkusisko tulee aina hakeen äitiä tai iskää ulos. Saattaa oikein ovelle. Mä itse tykkään enemmän siitä tyylistä, että äiti ja iskä saa arvailla, onko mun pissahätä. Kuorsaan Ilon pedissä, oli tarpeet, mitkä tahansa. Ruuasta ei tässä yhteydessä puhuta.


Ruokailujen kanssa meillä on ollut vähän kukkotappelua. Alusta asti mä tietty vanhempana oon saanut ensin ruuan ja yli puolivuotiaaksi Ilo odotti paikallaan vaan tosi nätisti omaa ruokaa. Nyt, kun on ruoka-aika Ilo saattaa alkaa rähjätä mulle. Sillon iskä aina hermostuu heti ja istuttaa Ilon paikoilleen toiseen huoneeseen odottaan. Ilo kyllä odottaakin siellä nätisti ja osaa ole hyvä -käskyn. En vaan tiedä, miksi sen täytyy aina koittaa rajojaan. Tommoset pienet tytöt tietysti yleensäkin on vähän arvaamattomia... Ja kummallisia.


No, mutta eilen on juhlittu myös suurta päivää, Onni täytti nimittäin kolme vuotta! Äiti ihan herkistyi, kun mietti, Onnin syntymäpäivää. Kun Pimu vaan alkoi yhtäkkiä niiden vierailun aikana synnyttämään. Ihan erityinen juttu, että äiti on tuntenut mut ihan mun ensimmäisistä minuuteista lähtien. Ilo syntyi niin äiti ja iskä oli Thaimaassa, nyt kun Ilo täyttää vuoden, äiti on jossakin Indonesiassa. Sillä on siitä paha mieli, mutta mä luulen, että äiti osaa ton hyvittelyn jalon taidon.


Avataan tässä Onnin lahjoja...
Tässä vielä virallinen 3-vuotiskuva herrasmies-Onnista:



torstai 4. syyskuuta 2014

Ilonkuria

Heippa! Nyt on Ilon päivitys, sillä Onni on ollut sunnuntaista asti hoidossa mummunmummulla. Se vietiin sinne hermolomalle, kun se ei anna mun lainkaan olla rauhassa ja levätä... Vai oliko se niin?


Oikeasti siis tarkoitus on opettaa mulle vähän käytöstapoja. Nyt me on esim. lenkkeilty pitkiä lenkkejä, käyty koirapuistossa, oon leikkinyt uusilla leluilla ja älypeleillä. Tosiasiassa lelut on Onnin pentuajoilta, mutta löydän ne, kun sukeltelen pää edellä lelukoppaan. 


Käytiin äitin kanssa tosiaan Kupittaalla koirapuistossa ja ankkoja katselemassa. Ihan ensiksi haluan purnata siitä, että jos meille pienille koirille on alue erikseen ja isoille erikseen, silloin isommat koirat ei saa tulla pienten alueelle. Ei, vaikka niiden kaveri olisi siellä. Varsinkaan, jos ne ei lähde pois, kun pieni koira olisi tulossa. On ihan oikeesti niin, että mun kokoiselle ison koiran kanssa leikkiminen voi olla vähän vaarallista. No, sitten sillä aikaa lenkkeiltiin puistossa, kun odoteltiin ison koiran väsymistä. Kohtelin ankkoja lammella hyvin. Katselin vain kaukaa enkä kiinnostunut silloin mistään muusta. Vuohet oli rumia, niitä haukuin.


Koirapuistoon en ennen oo päässyt, koska oon ollut niin pieni. Harmi, ettei äiti osaa laittaa tänne videota, koska siitä näkyisi mun riemu paremmin. Olin niin onnellinen siellä hulluna juostessa yksin omassa valtakunnassani, että äitiä melkein itketti. Tällaisia me prinsessat ollaan.



Kerrottakoon, että käyttäydyin sielläkin hyvin. Kun isojen haukkujen puolelle tuli kultanennoutaja, joka yritti mua komentaa leikkimään aidan läpi, mä istuin ja kattelin vaan. En haukkunut (sillä hetkellä). Mun hihnakäyttäytyminen alkaa olla jo ihan hyvää, kun oon lenkillä yksin. Onnin kanssa lenkkeillessä en vielä malta mennä nätisti, koska haluan mennä samaan aikaan Onnin kanssa samoja askeleita, mutta nähdä myös koko muun ympäröivän maailman. Opin kyllä...



Tässä nyt, kun Onni on ollut poissa kotoa, oon levännyt. Mulla ei ole ollut leikkiä ja lenkkiä kummosempaa tekemistä (esim. Onnin viihdyttämistä nylkyttämällä). Sen lisäksi mulla on aivan uusi harrastus: ruokapöydällä hengailu. Mä meen sinne sellaisella tyylillä, että äiti ja iskä ei käsitä. Tuolit on pöydän alla ja silti... Kaikkia salaisuuksia ei kerrota. Muuten oon kyllä käyttäytynyt ihan hyvin yksin ollessani. Oon syönyt vaan eteisen ovenkarmin. Ei paha mun mielestä. Joku kosto yksinolosta on kuitenkin annettava.


Tätä ei saa kertoa Onnille, koska se loukkaantuu... Käytiin myös kasvattajalla! Kyllä oli lystiä leikkiä mopsilaumassa ja ennen kaikkea nähdä äippähaukku ja iskähaukku. Äiti harmittelee, että en oo lainkaan iskän luonnetta perinyt.





No, seuraavaksi kuulette sitten Onnin mummunmummulavierailun kuulumisia... Täällä kaikki hyvin! Prinsessa kuittaa ja lähettää märkiä pusuja kaikille, myös Onnille!

torstai 21. elokuuta 2014

Tiimihupparit

Heippa!

Viimeks valiteltiin helteestä, mutta nyt ollaan tyytyväisiä. On helppo ulkoilla, kun on viileetä, mutta Onni kyllä valittaisi vähän sadetakista. Onneks tänään ei lainkaan satanut ja tälläset madalletut mopsitkin säästyy kuravatsalta. Äiti ja iskäkin kävi tänään ostoksilla, kattokaa:

Onnin pissatuspanta sopii nyt Ilon pantaan ja teitty hihnoihin.
Onnillahan ei ole uudet valjaat, mutta poseerattava on silti.
Ilon pinkit valjaat. Parempaa kuvaa ei saanut...
Meillä kuluu tää aika rattosasti. Äiti ja iskä on päivät töissä ja me tullaan niin kauheen hyvin täällä keskenään toimeen. Ei aiheuteta mitään hämminkiä, matot pysyy paikallaan, vesikipot ei lentele, sohvatyynyt saa olla rauhassa... Siis tää ei oo mikään meidän oma kanta asiaan, mutta ei teijän tarvi sitä silti äitiltä varmistaa. Ollaan kilttejä.

Nää ei kyllä oo kotoota...

Mummuloissa ja mummunmummulassakin ollaan tässä vierailtu. Kaapo ja Hilmakin on moneen kertaan pussailtu. Laitetaan seikkailuja vähän kuvien muodossa, koska ei meijän touhuja voi aina sanoin kuvailla.

Lenkkimaisemat Vammalassa.

Kuutti-Kaapo
Kuutti-Ilo



Tänään Ilo pääsi äitin töissä käymään, mutta eihän siitä mitään tullut. Hulluhan se siellä oli ja mummut ja papat ajatteli, että mikä kahjo se on. Kovasti olis sylitellä haluttu, mutta ei Iloa voi kenenkään syliin antaa, kun se on niin vilkas. Ehkä se siitä aikuistuu. Ens kerralla on Onnin vuoro. Rauhallisen, leppoisan Onnin vuoro.


Tänään me soviteltiin vähän meijän tiimihuppareita, kun äiti ja iskä osti Ilollekin hupparin. Nyt meille ei mäyräkoirat ja cockerspanielit kaduilla ryppyile meinaan (ihan kuin olis ennen uskaltanut).





Äiti vaihtoi muuten meijän ruokanappulat toiseen. Ennen syötiin Golden Eaglea, mikä kyllä maistui tosi hyvin ja on laadukasta ruokaa, mutta kun Onnilla tuli niitä näppyjä päälaelle. Kaikki sanoi kyllä, ettei ne ruuasta johdu. Äiti halusi kuitenkin kokeilla ja osti meille säkin Canaganin Contry Gamea. Äitille mainostettiin, ettei siinä ole lainkaan panimohiivaa, mikä monesti herkistää koiria. Vaikka äiti on ruuasta kaikenlaista lukenut, että ei eroa muista mitenkään, niin pakko kyllä sanoa, että Onnin päälaella ei ole enää yhtään näppylää. Siitä on myös monia eri makuja, mutta myös nappuloissa eri kokoja. Small breed on kyllä ollut meille hyvä nappulakoko. Naksuissa äitiä myös viehätti se, että aikuinen ja pentu voi syödä samaa nappulaa, eri annoksella tietty. Tällä kokemuksella voidaan suositella, nam!


Nyt käydään viikonlopun viettoon... Äiti ja iskä lähtee Helsinkiin, meille tulee kummitätit hoitajaks. Ei pääse helpolla... Haha. Pusuja ja haleja ja unilelut on kyllä tarjolla!

torstai 7. elokuuta 2014

Uuden kameran satoa

Nyt tehdään tällanen kuvapäivitys, kun äiti osti uuden lelun... Eli kameran. Äiti oli onnellinen, kun nyt meijän blogin päivittäminenkin helpottuu, kun kuvat voi siirtää kamerasta suoraan puhelimeen, sillain langattomasti. Äitille on niin raskasta pelata noiden piuhojen kans, kun se on kyllä niin kärsimätön.


Se on kyllä näillä helteillä kärsimätön kaiken kanssa. Onkohan kaikkien äidit? Ei mekään lainkaan saatais pelleillä ja riehua, kun äiti jo ärähtää. On kuulemma liian kuuma muutenkin. Ja iskä sano, että kyllä meillä on lattialla viileempää ja me oltiin sillain, että kannapa ite tämmöstä karvaa päälläs!


Äitin uudesta lelusta sen verran, että Ilo koko siinä uhan itselleen. Onni, vanha linssilude, ei ollut moksiksaan. Ilo pelkää sitä, vaikka se on valkoinen ja kaksi kertaa vanhaa pienempi. Mieluiten se söisi sen.


No, aurinkoista loppuviikkoa kaikille lukijoille! 


maanantai 4. elokuuta 2014

Lämmintä elokuuta!

Kyllä on kelejä pidellyt, ihan hiukan liikaakin meille mopseille. No, selvitty ollaan erilaisin konstein...



Ei jakseta edes ulkoilla näillä keleillä. Lenkit on aikaisin aamulla ja myöhään illalla, mutta siltikin on yli 25 astetta lämmintä. Molemmat kyllä haluais paistatella auringossa, muttei äiti anna. Ilo tosin ei mitään missään paistattelis, vaan vetäis tuhannen laukkaan ympäriinsä. Meille tarjoillaan jäävettä ja tuuletin tuulettaa yön. Silti me jo kaivataan viileempiä kelejä.



Ollaan oltu nyt paljon mummuloissa ja ylläolevissa kuvissa otettiin vähän torkkuja ulkona viilenevässä kesäillassa. Jos hyttysiä ei olisi olemassa, nukuttaiskin ulkona, kun ollaan mummulassa. Täällä meillä kotona on niin kuuma, että äiti on oikein tosi kiukkunen koko ajan.

Ja tää Ilon tapa ei viilennä ketään...
No, tosiaan... Meidän seikkailut on jäänyt aika vähiin. Kyllä tässä taas alkaa tapahtua, kun kaikki selvitään tästä lämpöhalvauksesta.