torstai 4. syyskuuta 2014

Ilonkuria

Heippa! Nyt on Ilon päivitys, sillä Onni on ollut sunnuntaista asti hoidossa mummunmummulla. Se vietiin sinne hermolomalle, kun se ei anna mun lainkaan olla rauhassa ja levätä... Vai oliko se niin?


Oikeasti siis tarkoitus on opettaa mulle vähän käytöstapoja. Nyt me on esim. lenkkeilty pitkiä lenkkejä, käyty koirapuistossa, oon leikkinyt uusilla leluilla ja älypeleillä. Tosiasiassa lelut on Onnin pentuajoilta, mutta löydän ne, kun sukeltelen pää edellä lelukoppaan. 


Käytiin äitin kanssa tosiaan Kupittaalla koirapuistossa ja ankkoja katselemassa. Ihan ensiksi haluan purnata siitä, että jos meille pienille koirille on alue erikseen ja isoille erikseen, silloin isommat koirat ei saa tulla pienten alueelle. Ei, vaikka niiden kaveri olisi siellä. Varsinkaan, jos ne ei lähde pois, kun pieni koira olisi tulossa. On ihan oikeesti niin, että mun kokoiselle ison koiran kanssa leikkiminen voi olla vähän vaarallista. No, sitten sillä aikaa lenkkeiltiin puistossa, kun odoteltiin ison koiran väsymistä. Kohtelin ankkoja lammella hyvin. Katselin vain kaukaa enkä kiinnostunut silloin mistään muusta. Vuohet oli rumia, niitä haukuin.


Koirapuistoon en ennen oo päässyt, koska oon ollut niin pieni. Harmi, ettei äiti osaa laittaa tänne videota, koska siitä näkyisi mun riemu paremmin. Olin niin onnellinen siellä hulluna juostessa yksin omassa valtakunnassani, että äitiä melkein itketti. Tällaisia me prinsessat ollaan.



Kerrottakoon, että käyttäydyin sielläkin hyvin. Kun isojen haukkujen puolelle tuli kultanennoutaja, joka yritti mua komentaa leikkimään aidan läpi, mä istuin ja kattelin vaan. En haukkunut (sillä hetkellä). Mun hihnakäyttäytyminen alkaa olla jo ihan hyvää, kun oon lenkillä yksin. Onnin kanssa lenkkeillessä en vielä malta mennä nätisti, koska haluan mennä samaan aikaan Onnin kanssa samoja askeleita, mutta nähdä myös koko muun ympäröivän maailman. Opin kyllä...



Tässä nyt, kun Onni on ollut poissa kotoa, oon levännyt. Mulla ei ole ollut leikkiä ja lenkkiä kummosempaa tekemistä (esim. Onnin viihdyttämistä nylkyttämällä). Sen lisäksi mulla on aivan uusi harrastus: ruokapöydällä hengailu. Mä meen sinne sellaisella tyylillä, että äiti ja iskä ei käsitä. Tuolit on pöydän alla ja silti... Kaikkia salaisuuksia ei kerrota. Muuten oon kyllä käyttäytynyt ihan hyvin yksin ollessani. Oon syönyt vaan eteisen ovenkarmin. Ei paha mun mielestä. Joku kosto yksinolosta on kuitenkin annettava.


Tätä ei saa kertoa Onnille, koska se loukkaantuu... Käytiin myös kasvattajalla! Kyllä oli lystiä leikkiä mopsilaumassa ja ennen kaikkea nähdä äippähaukku ja iskähaukku. Äiti harmittelee, että en oo lainkaan iskän luonnetta perinyt.





No, seuraavaksi kuulette sitten Onnin mummunmummulavierailun kuulumisia... Täällä kaikki hyvin! Prinsessa kuittaa ja lähettää märkiä pusuja kaikille, myös Onnille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti