Riehuva parivaljakko

Aika tässä vaan vierii eteenpäin kauheeta vauhtia. Me yritetään meidän pikkutassujen kanssa kovasti pysyä perässä, mutta kyllä te tiedätte, kuinka monta tiheetä askelta se vaatii! Viime viikko on tässä mennyt ihan jääkiekon jännittämiseen. Meidän lempijoukkue Tappara on nyt kiinni Suomen mestaruudessa niin kyllä te sitten voitte arvata, mimmosta elämää se on. Jatkuvaa jännitystä! Harmi, että kaikki ei sitä nyt saa kokee...

Nyt, kun ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä niin voidaan kertoa teille meidän toilailuista. Siis ollaan kyllä aikamoinen parivaljakko. Ensikskin, Ilo on maailman pahin jemmari! Hän saa luun ja kanniskelee sitä ympäri pirttiä niin kauan, että kukaan ei nää. Sen jälkeen se jemmaa sen jonnekin tyynyjen, peittojen tai muiden sellasten alle. Pahinta on se, että se on älyttömän hyvä jemmari. Se järjestää peitotkin niin siististi ja tasaisesti, ettei isoveikka ainakaan nää, että siellä jotain olis. Tossuluut on jo jäänyt taa. Niitä ei isot tytöt ja pojat enää syö. Nyt must on solmuluut. Tiedoksi vaan lahjojen ostajille... No, Onni on alkanut tekeen jäyniä kans. Hän käy pissailemassa sellasiin paikkoihin, mihin pikkusisko yleensä pissaa sisälle. Meijän yhteinen tavoite on vaan tehdä äiti ja iskä hulluiksi.

Tätä tavoitetta ajetaan myös riehumisella. Meidän lempikinastelupaikkoja on tietysti äitin syli, etenkin, jos se yrittää syödä sohvalla. Sehän ei oo meiltä muiltakaan sallittua. Tätä äiti ei varmaan tykkää, että kerrotaan, mutta... Me ei anneta sen mennä rauhassa edes vessaan. Vessa on paras painipaikka heti sylin jälkeen!

Äiti on myös ostanut meille hirveesti leluja, mikä on ihan tyhmää. Me, etenkään Ilo, ei todellakaan solmuluun lisäksi tykkää leikkiä millään koirille tarkoitetulla. Sukkia ja puntteja ei voita mikään, mutta hyvänä haastajana on esimerkiksi kokispullo. Jukra, että siitä saa huvia. Miellyttävä lelu on myös perinteinen talouspaperrullan hylkiö täytettynä namilla. Siinä loppuu neliöt kesken, kun me painetaan tällasten hulvattomien lelujen kanssa.

Tyhmä...

...mutta söpö.

Ja ettei tää nyt kuuloistais siltä, että isoveli-Onni olisi jotenkin riemastunut tässä niin kerrottakoon, että mä kyllä yleensä kattelen ton pikkulikan touhuja sohvalta. Ilme on vähän sellanen, että huhhuh... Nyt mun turvapaikka eli sohva on vallattu. Ilo hyppää sinne jo ihan kepeesti. Enää on sänky. Saa nähdä, koska toi hullu akka valtaa senkin... Ilo siis. Äiti on sen jo vallannut.

Tässä ollaan äitin kanssa sairaslomalla, meijän selkä on kipee.

Molemmat viihdyttäis vaan vallan ulkona, kun on niin komeet kelit ollut. Ja viihdytään vähän huonommallakin säällä. Me ei kauheesti vesisadetta tai kuraa pelätä. Oikeastaan, mitä enemmän tassunjälkiä just pestyllä lattialla, sen parempi.

Pääsiäisenä grillailtiin ensimmäistä kertaa. Vähän päästiin makkaran makuun, mutta meistä kyllä tuntui, että meitä huijattiin. Äiti söi makkarat ja antoi meidän vain nuolla maut sormista.

Hulvatonta loppuviikkoa kaikille tän perhepotretin myötä...