keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Keltainen toukokuu

Heippa!

Keltainen toukokuu pitää sillain ihan paikkansa, että siinä, missä Ilo oppii sisäsiistiksi, isoveli merkkailee kovenevalla tahdilla. Joo, me on vähän aiheutettu äitille ja iskälle päänvaivaa. Onni merkkailee verhoja (onneksi valitsi ne ainoat ei-Vallilat, henkensä pitimiks), Ilo pissailee mattoja (kiitos vaan mummu uusista matoista, käytössä on). Isoveikalla on kova yritys lavastaa mut pahantekijäksi, mutta mä oon koittanut sille sanoo, että hei, oon tyttö, en ikinä nostais mun jalkaa. Niin ollen en myöskään saa pissattua esimerkiki verhoja. Hölmö veikka...
Iskä vuoraa sohvat, että säästyy karvanlähtöaikaan vähemmällä...
Oon ollut kyllä äitille oikein ilkee, kun se naljailee mun merkkailuista. Se aikoo kuitenkin pahimman kautta mua rankaista perjantaina. Se on kertonut, että multa viedään sitten miehuus... Joo, mut leikataan. Iso poika joutuu nyt leikkaukseen ja kaikki ton pikkulikan takia. Ihan kun mä siitä nyt olisin kiinnostunut. Samalla tietysti vältytään iäkkäämpänä kaikilta eturauhasvaivoilta ja merkkailu voi loppua, ja Kaapon nylkytys. Tossa ei vaan mun mielestä ole vielä tarpeeksi syytä viedä mua päiväksi lekuriin. Äitiä jännittää kyllä niin paljon, että on tässä varmaan rangaistusta sillekin.

Mummulasta tulossa kohti Turkua
Äiti vitsaili, että mulle tehdään oikein keväthuolto. Oon alkanut taas nuolla välillä tassujani ja korvat erittää taas tummaa mönjää. Mun korvat huuhdellaan ja otetaan hiivanäyte. ILO raapaisi mua silmään ja jouduttiin sunnuntaina iskän kanssa käymään päivystyksessä, niin silmän kontrolli on sitten leikkauksen yhteydessä. Mun kynnet leikataan, kun oon sellainen jästi, etten anna niitä muuten leikata. Mun pippeli huuhdellaan, kun se erittää aina sellasta vaaleeta mönjää vähän. 

Ennen vappua riehuin oikein kunnolla Ilon kanssa ja mun leikattuun tassuun sattui. Olin viikon verran sairaslomalla ja söin kipulääkettä, niin äkkiä tassu tuli kuntoon. Sain taas opetuksen, että hullu hyppiminen ja liukkailla lattioilla kaahaaminen ei ole enää mun heiniä. Sängyssä makoileminen ja rauhallinen puistolenkki on enemmän mun juttu. Riehukoon toi pikkulikka. No, äitillä oli paha mieli, kun en päässyt lenkille niin harrastettiin sitten iltaisin yhtä mun lempijuttua ja käytiin ajeluilla vaan Turun hoodeilla!


Pikkulikkakin kertoo lääkäriterveisiä. Oon nyt nimittäin käynyt mun toisella rokotuksella tänään ja kerrottakoon, että käyttäydyin jälleen esimerkillisesti. Kaiken saa ihan rauhassa tutkia paitsi hampaat. Siitä en tykkää. Rokotuksen meni humps vain mun nahan alle ja mä oli kovin tyytyväinen. Vähän mä kyllä iskään jouduin odotushuoneessa turvautuun, kun sinne tuli jotain isoja nelijalkasia kovaäänisiä eläimiä paikalle. Iskä sanoi, että koiria nekin on, mutta ei ne näyttänyt meiltä ollenkaan. 


Hienoja uutisia muuten riittää... Mummu ja pappa (enimmäkseen pappa) kävi rakentamassa meille viime viikonloppuna ihan oman aitauksen pihaan. Nyt äiti ja iskä voi vaan avata ulko-oven ja me ei päästä karkuun. No, mä pikkulikkana pääsen kyllä vielä, jos oikein punkeen... Mutta nyt me voidaan grillailla kesä äitin ja iskän kanssa ilman, että tarvitaan mitään liekaa. Kyllä on auvoisat oltavat. Suurkiitos ja märät pusut vaan pappalle meiltä!

Tässä me testaillaan vähän aitaa...

Nyt toivotellaan kaikki hyvää loppuviikkoa! Tullaan kyllä kertomaan, kuinka Onnin leikkaus sitten meni ja miten toipuminen sujuu tän pienen sisar hento valkoisen hoivassa... Kuullaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti