Mitä kuuluu?

Vihdoinkin ollaan vähän rauhoituttu täällä kesälaitumilla ja taas on aika kertoa teille vähän meidän tassutteluista. Ollaankin tassuteltu siellä ja täällä. Mummuloissa, mummunmummulla, täällä Turussa, eläinlääkärissä jne. 

Ihan ensiksi, äitin loma meni hirveen nopeeta. Meillä oli täällä äitin veli tyttöystävänsä kanssa melkein viikon ja siinähän ajassa me vakuutetaan ihan kuka vaan siitä, että mopsi on maailman viihdyttävin koirarotu. Onnistutaan järjestämään esimerkiksi ralli, trampoliinishow ihmisen päällä, haukkukonsertti ja pakojuoksu ihan pienessäkin ajassa! Ajatella, meidän kanssa kenenkään ei tarvi olla tylsyyksissään. Ilo esimerkiksi karkasi ensimmäisen ja viimeisen kerran aitauksesta. Ei, se ei enää ole niin pieni, että mahtuisi reiästä, vaan se vaan päättää, että se menee siitä ja silloin aita väistyy. Äiti melkein tukehtui, kun sydän nousi kurkkuun Ilon juostessa parkkipaikalle. Sitten Ilo melkein tukehtui, kun sen sydän nousi kurkkuun, kun äiti suuttui niin paljon. No, onneksi oli Onni onnettomuudessa mukana ja auto, jonka luokse Ilo juoksi, ei ehtinyt liikkua. Nyt Ilo on remmissä pihalla. Ilon iloksi, kun äitin loma loppui, loppui myös kesäkelit eikä paljon ole tarvinnut aitauksessa aikaa viettää.

No, sittenhän äiti ja iskä oli siellä Saksassa. Tärkein asia ensin: EI tuliaisia meille. Me ei todellakaan mitenkään hyväksytty äitin selitystä, että ei löytynyt mitään, mitä Ilo ei olis rikkonut/syönyt/mihin se ei olisi tukehtunut. Ei tää maailma sellanen oo, ettei koirille löytyisi leluja. Ne kertoi vielä lohdutukseksi käyneensä valtavassa eläinkaupassa, mikä oli niin kuin Trixien outlet. EIKÄ sieltäkään mitään. Ei hyväksytty sitäkään selitystä, että meillä on jo kaikki maailman lelut eikä ole enää mitään ostettavaa. Saatiin sitten lähikaupasta Tuboksia, että pysyy hampaat hyvässä kunnossa. Arvatkaa, kuinka paljon ÄITI löysi itselleen tuliaisia, "mitä se välttämättä tarvi"? Joo.

No, meidän viisipäiväinen rentoutustauko äitistä ja iskästä kummitädin kanssa meni hyvin. Kummitädin mielipidettä on sitten kenenkään turha kysyä. Se muistaa varmasti väärin, koska oikeesti me oltiin hirveen herttaisia ja suloisia, kilttejä ja rauhallisia, kainalossa nukuttiin nätisti just silloin kun kummitäti halusi. Kyllä te tiedätte, ollaan vieraanvaraisia ja ajatellaan yleensä muita ennen itseä. Ottakaa meidät hoitoon!

Onninkin viimeisin vaiva on parantunut. Takajalan varominen ja kipulääkekuuri on loppunut. Mutta ei Onni suotu vieläkään hyppäämään mihinkään ja annetaan äitin ja iskän nyt pohtia, että miksi. Lääkärin luonakin Onni kävi, kun oli kontrolli. Lääkäri ei ollut kauhean huolissaan, koska Onni elää normaalia elämää täysin muuten, mutta ei hyppää esim. sohvalle tai sänkyyn. Alaspäin kuitenkin. Käyttää raajoja oikein eikä ole mitenkään kosketusarka. Nyt me seuraillaan... Ollaan ihan rauhassa ja silleen.

Mutta juhannuksena päästiin pitkästä aikaa yökylään Kaapolle ja Hilmalle. Onni sai "oikean mopsin" tittelin ollessaan niin nätisti ja lungisti. Ilo nyt vielä vähän aikaa... aikuistuu. Kyllä meillä oli kivaa, kun saatiin paljon olla ulkona terassilla ja erityisesti Ilo sai kiusata ihmis- ja koiraystäviään. 

Meillä on paljon juttuja tosta Ilon koulutuksesta (kouluttamattomuudesta), mutta tullaan kertoon niistä ihan omaan tekstiin. Nyt täytetään tää meidän suloisilla seikkailukuvilla. Toivokaa kivoja kesäkelejä Turkuun!

Hyvää yötä!