maanantai 17. maaliskuuta 2014

Onnea ja Iloa, monta monta kiloa!

Heippa vaan kaikille uusille ja vanhoille lukijoille! Nyt on tullut niin paljon kyselyitä blogipäivityksistä Ilon kotiintulon myötä, että iskän oli pakko antaa tietokoneensa meidän käyttöön. Hiukka se oli epävarma, kun ollaan äitin kanssa saatu hajotettua äitinkin kone...


Mutta nyt täytyy suorittaa nää viralliset esittelyt alta pois! Täällä kirjoittelee siis vanha tuttu, ihana, suloinen mussukka, Onni (Ronfleren Agite Amour, synt. 16.12.2011), joka on kertonut seikkailuistaan blogissaan jo kaksi vuotta osoitteessa http://agiteamour.blogspot.fi/. Tekstit säilyvät siellä edelleen. Nyt meidän perheeseen hameväkeä vahvistamaan on muuttanut pieni rääpäle, Ilo (Ronfleren Diamant D'Avenir, synt. 10.1.2014). Me kaksi karvatassua laitetaan täällä äitiä ja iskää ojennukseen parhain kyvyin.



Ilo tuli kotiin viime viikon perjantaina eli viikko on nyt tätä meidän sisaruselämää vietetty. Me ollaan tultu ihan hyvin juttuun äitin mielestä. Onnin huomautus asiaan on kuitenkin, että pakon edessä on sopeuduttava ja oon kuitenkin saanut aika paljon enemmän vielä huomioo kuin yleensä. Äiti ja iskä kärsii selvästi huonoa omaatuntoa Ilon ottamisesta mun kotiin. Ilon pointti asiaan on, että mitä enemmän purtavaa pinta-alaa, sen parempi! Onni on siis erittäin tervetullut isoveli elämään.


No, me kirjoitellaan tätä blogia nyt yhdessä ja välillä varmaan erikseenkin. Tänne me kuitenkin kootaan meidän tempauksia kaikkien mopseista kiinnostuneiden ja tietysti meidän rakkaiden perheenjäsenten iloksi ja onneksi! Yritetään kirjoittaa säännöllisesti ja lyödä paljon kuvia päivityksiin mukaan. 



Meillä on ollut hulinaviikko takana, koska äiti on marssittanut tänne meidän paijaajia oikein olan takaa. Meillä on käynyt paljon äitin kavereita, sitten mummut ja pappat (eli äitin ja iskän vanhemmat), meidän tädit ja sedät ja enot, mummunmummullakin vierailtiin heti. Sen lisäksi ollaan jo tavattu vaarihaukku Kaapo ja mopsineiti Hilma. Ne on siis äitin vanhempien mopsikaksikko, Kaapo 8v. ja Hilma 4,5v.

Koko meidän perheen mopsipoppoo!
Ilo mummun sylissä...
Kaapo-pappa meni turvaan...
 Me ollaan nyt tehty niin, että Onni on saanut nukkua sängyssä äitin ja iskän kainalossa, mutta Ilo nukkuu pentuhäkissä makuuhuoneen ovensuulla. Sillain me tietysti turvataan se, ettei Ilo tukehdu untuvapeittoon tai äiti litistä sitä alleen yöllä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että mä, Onni, olisin jotenkin sitä mieltä, että sänky on vaan mun valtakuntaa... Sitä paitsi, nukuin mäkin ensimmäiset viikot samaisessa häkissä. Ilolle se on turvallinen paikka.


Muuten me leikitään, painitaan ja tölvitään aika paljon. Ensin äiti ja iskä oli ihan sydänsyrjällään, että telotaanko me toisemme. Äkkiä ne kuitenkin oppi, että me osataan tosi hyvin varoa toisiamme ja leikki on aika turvallista. Välillä pikkusiskon täytyy mennä piiloon, kun isoveli saa mopsihepulin. Ettei vaan jää jalkoihin. Mutta on myös jo moneen otteeseen todistettu, että Ilokin on rotunsa edustaja! Hepulit on nähty!


Alkuun oli komeet kevätkelit, nyt Turkuun on tullut taas talvi. Me ei tykätä. Ulkona on käyty, mutta Ilo ei ihan vielä tajua, että maahan voi pissata. Me opetellaan sitä vielä yhdessä. Isoveli edellä, pikkusisko perässä. Me ei tietenkään voida tehdä mitään lenkkejä vielä yhdessä. Käydään vaan pihassa pissalla. Me odotetaan jo niin paljon kesää, kun ollaan molemmat isoja ja reippaita ja voidaan mennä yhdessä vaikka metsälenkille. On se kiva, kun meillä on seuraa toisistamme, onhan...


Vaikka mä, Onni, olin alkuun vähän masentuneen oloinen. Äiti meinasi jo, etten mä tykkää Ilosta. Äkkiä se kuitenkin ymmärsi, että mähän olen mopsi. Mä tietysti käytän mun eleitä ja ilmeitä hyväkseni. Arvatkaapa, kuinka monta extrapaijausta ja -pusua ansaitsin marttyyriolemuksellani äidiltä? 


Väsyneet pentuvahdit!
No, me tassutellaan taas vähän aikaa eteenpäin ja tullaan sitten kertomaan teille meidän kuulumisia... Kaikki on ihan hyvin! Silmät on ehjät ja tallella, poskissa vähän puremajälkiä, samoin äidin ja iskän käsissä. Vain olohuoneen matolle on kerran tullut pissa, mutta äiti ei suuttunut... Äitin Vallilan verhoihin Ilo iski vain kerran. Ei suuttunut, yhtään... Uskokaa vaan, uskokaa!



Nyt me toivotetaan teillä onnellista ja iloista loppuviikkoa! Palatkaa takaisin blogin pariin muutaman päivän päästä!

PS. Kuvia on nyt niin paljon, että osa on pienessä koossa. Klikatkaa isommaksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti