Täällä epätasa-arvo vaan jatkuu. Toinen pääsee metsälenkille aurinkoisena kevätpäivänä, kun toinen jää kotiin yksin nukkumaan. Aina, kun puren äitin varpaita, se uhkaa palauttaa mut kasvattajalle. Noina hetkinä mä ihan jopa toivon, että mut palautettais. Toivottavasti äiti, iskä ja Onni käsittää, kuinka pippurinen pikkulikka mä olen ja mä puren aina kovempaa, mitä enemmän mua kaltoinkohdellaan. No, mä nyt sitten esittelen näitä ONNIN lenkkikuvia läheisestä metsästä:
Niin, eli mä olin tarpeeksi esittänyt masentunutta ja kurjan kohtalon kokenutta mopsirukkaa, että sain molemmat, äitin ja iskän, mun kanssa ulkoileen. Se on harvinaista herkkua, että molemmat olis... Tai et äiti nyt yleensä laittais nokkaansa pihalle. Mutta mä olin niin onnellinen juostessani lumisessa metsässä äiti ja iskä perässäni. Olin kyllä ainoa, joka juoksi, jos se täytyy erikseen mainita. Metsälenkillä äitin kanssa bongailtiin kevään merkkejäkin! Opetettiin muun muassa mun tulevalle insinööri-isälle, että mikä on voikukan ja leskenlehden ero... Joo, älkää sanoko mitään.
No, viikko siinä vierähti. Äiti vaati jo Ilonkin meidän sänkyyn. Onneks iskä pysy tiukkana ja teki äitille selväksi, että on ihan turha kinuta Iloa kainaloon moneen aikaan, että se vaan tukehtuu untuvapeittoihin. Sitten Ilo kuitenkin tuli iskän vatsan päälle nukkumaan siks aikaa, että äiti sai nukahtaa Ilon tuhinaan. Että mun tuhina ei sitten täällä enää riitäkään... Niin, mäkin voin lähtee takasin kasvattajalle kyllä!
Ylläolevan kuvan on tarkoitus osoittaa, kuinka mun komea leuka on heti Ilon tulon jälkeen alkanut harmaantua. Olenko mä nyt komea ja salkea vanhaherra, ihan täydet kaksi vuotta? Ai että, kyllä mä odotan, kun neiti Ilo alkaa harmaantua...
Me toivotetaan kaikille hauskaa viikonloppua! Ollaan ihan lomatunnelmissa äitin ja iskän kanssa, kun meillä on yhteensä neljä vapaapäivää. Me rentoudutaan, seikkaillaan, hurmaillaan, pussataan ja purraan monia rakkaita ihmisiä tänä aikana. Kerrotaan siitä lisää ensiviikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti