Täällä ollaan taas. Viikko on hurahtanut. Viime viikon keskiviikkona me tosiaan lähdettiin Vammalaan hurmaamaan. Käytiin oikein kasvattajaakin moikkaamassa matkalla. Me yllätettiin kaikki, Onni oli aikuistunut ja mä olin... no, lapsellinen. Siis joo, kaikki jo meinasi, että Onni on kipee taikka masentunut mun takiani. Tosiasiassa Onni on ilmeisesti ymmärtänyt, että on sen aika kasvaa ja mun vuoro olla se rasavilli. Se ei siis merkkaillut mummulassa, se nukkui mummun ja pappan sängyssä nätisti ja oli tosi rauhallinen. Täti jo meinasi, että Onni voi muuttaa sen luokse, jos se olisi siellä onnellisempi, mutta kyllä isoveli oikeesti musta tykkää. Se suojelee mua, tarkkailee mua ja laittaa mulle kyllä vähän rajojakin. Mä oon edelleen kova puremaan ja villi kulkemaan, mutta mä oon pentu ja ennen kaikkea tyttö.
Ilo vähän kaunistelee. Se ei oikeasti oo vaan puremista ja villiyttä. Hullu se on! Mun posket on ihan verillä, kun se roikkuu niissä niin kuin apina puussa. Juujuu, kyllä siitä seuraakin on eikä tarvi yksin aina painia. Mä pelasin kyllä mun kortit oikein. Olin vähän huolissani, että jos mummu tykkääkin enemmän Ilosta kuin musta. Mä ratkasin asian muuttumalla yhdessä yössä nuoresta poikakoirasta herrasmieheksi. En pissaillu enää mummun ja pappan sänkyyn ja olin ihan mummun koira. Nukuin sen kainalossa ja se ehkä vähän ärsytti Kaapoa ja Hilmaa. Mutta Ilo vaan puri mummua ja mä pussasin. Kyllä te tiedätte, kuinka siinä käy...
Me ollaan täällä Turussa nyt nautittu tää viikko kevätkeleistä, ulkoiltu ja opeteltu vielä yhteiseloa. Myönnettäköön, että äitin ja iskän pinna on välillä aika kireellä meidän touhuissa ja ralleissa. Etenkin Ilon... Se rikkoo kaikki äitin sukat! Onneks se ei syö muuta kuin ihmisiä, että esimerkiksi huonekalut saa olla rauhassa. Me eletään sillain sovussa, että molemmat ymmärretään, mikä on kummankin ruokaa ja luuta, ja huvikseen me lähinnä painitaan. Välillä meille syttyy sota, jos pikkusisko yllättää esimerkiksi nukkuvan isoveljen...
Yhtenä päivänä Ilo kyllä vähän töppäs. Se oli äitin ja iskän poissa ollessa tahrinut kakkaan koko majansa. Se oli myös kaatanut vesikipponsa, repinyt sanomalehtiä ja pirrastanut vaan kaiken. Mä yritin sitä komentaa, että äiti kyllä suuttuu ja kyllä se olikin äkänen kotiin tullessaan. Tässä on kuva Ilon sotkettua ja sitten, kun äiti rakensi sille uuden pesän:
Ja silti se sai lahjan...
 |
| Mummunmummun tossu... Mun värinen! |
 |
| Meijän koko sulopoppoo! |
Me ollaan täällä Turussa nyt nautittu tää viikko kevätkeleistä, ulkoiltu ja opeteltu vielä yhteiseloa. Myönnettäköön, että äitin ja iskän pinna on välillä aika kireellä meidän touhuissa ja ralleissa. Etenkin Ilon... Se rikkoo kaikki äitin sukat! Onneks se ei syö muuta kuin ihmisiä, että esimerkiksi huonekalut saa olla rauhassa. Me eletään sillain sovussa, että molemmat ymmärretään, mikä on kummankin ruokaa ja luuta, ja huvikseen me lähinnä painitaan. Välillä meille syttyy sota, jos pikkusisko yllättää esimerkiksi nukkuvan isoveljen...
Yhtenä päivänä Ilo kyllä vähän töppäs. Se oli äitin ja iskän poissa ollessa tahrinut kakkaan koko majansa. Se oli myös kaatanut vesikipponsa, repinyt sanomalehtiä ja pirrastanut vaan kaiken. Mä yritin sitä komentaa, että äiti kyllä suuttuu ja kyllä se olikin äkänen kotiin tullessaan. Tässä on kuva Ilon sotkettua ja sitten, kun äiti rakensi sille uuden pesän:
Ja silti se sai lahjan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti