Kolme kuukautta Iloa!

Heippa!

Kyllä nyt on kerrottavaa taas! Täällä kirjoittelee nyt juhlapäivän kunniaksi Ilo. Tänään täytin siis kolme kuukautta ja sain mun ihka ensimmäisen "synttärilahjan". Äiti oli ostanut mulle myös mun elämän suurinpiirtein ensimmäisen asian, joka ei ole vaaleanpunainen. Sain valkoisen vetolelun ja sydämenmuotoisia karkkeja. En vaan käsitä, mikä merkkipäivä Onnilla oli tänään, kun sillekin annettiin niitä karkkeja?

No, koska oon näin iso tyttö niin oltiin äitin kanssa eilen vähän reissussa. Kävin ensimmäistä kertaa Onnin kanta-asiakasklinikalla! Onnin luottohoitajat sääli kauheasti Onnia ja meinas, että mä olen sille jotenkin kurja. Mun mielestä on hyväksyttyä vähän purra poskea ja hypätä selkään. On Onnikin tehnyt niin muille mopseille. 

Koira-Kissaklinikalla me siis käytiin tietysti ottamassa mulle rokotus. Olin hirvittävän kiltti ihan muodon vuoksi. Kun mentiin sisään äitin kanssa, arastelin vähän sitä tilaa ja kaikkia ääniä. Olin ihan äitin jaloissa kiinni, kun se täytteli mun tietoja siellä. Sitten, kun äiti otti mut syliin ja istuskeltiin odottamassa vuoroa, kiinnostuin kaikista ympärillä olevista koirista ja ihmisistä. En päässyt kauheesti tekeen tuttavuutta. Äiti oli musta niin ylpee, että vei mut vielä käymään sen työpaikallakin. Sain hirveesti ihailuja työkavereilta ja vanhuksilta. Näytin nyt kyllä oikein kunnolla äitille ja kasvattajalle, kun ne meinas, että tällanen riiviö saa porttikiellon Koira-Kissaklinikalle! Voivoi kuulkaas...

Viikonloppuna oltiin viettämässä mummun syntymäpäiviä Vammalassa. Mummu täytti varmaan jotain 25-vuotta, luulisin. Oltiin ostettu sille lahja ja leivottiin mummunmummun kanssa kakku. Ostettiin tietysti kukkiakin. Kyllä mummun kelpasi juhlia! Käytiin myös mummunmummulla ja kasvattajalla. Mummunmummulla rentouduin pappan vattan päällä, kun olin ensin täyttänyt herkuilla oman vattani. Kasvattajalla riehuin sitten senkin edestä viiden kuukauden ikäisen Ellin kanssa. Me oltiin kyllä ihan saman kokoisia, että en tiedä, minne Ellin kasvupyrähdys on jäänyt. Oon joka tapauksessa Iloinen, että mulla on tollanen tasaveronen painikaveri siellä. Eikä se hermostunut muhun kuin kerran. En voi siis kauhean ärsyttävä olla...

Mä ja Elli

Nähtiin Onnin sisko!

Onni ja vaari-Kaapo

Mä ja Onni mummunmummulla

Hilma, Onni ja mä aamukahvilla

Vammala-reissulla olin myös ensimmäistä kertaa autohäkissä. Onnille äiti ja iskä osti turvavyövaljaat. Tää on järjestely niin kauan, että iskä ostaa farmariauton tai mä kasvan niin isoksi, että mullekin kannattaa ostaa turvavyövaljaat. Saa nähdä kumpi käy ensin. Kyllähän tää kevät on miesten autokuumeaikaa... No, mä joka tapauksessa käyttäydyin häkissäkin mallikaasti. Alkuun vähän itkin, kun olisin Onnin kainaloon halunnut. Muuten me sitten oltiin kylki kyljessä siinä koko matka. 

Nyt mä lisään tähän vielä ison läjän kuvia meistä kuvauksellisista mopsipersoonista, heh... Toisin sanoen lähinnä musta, koska Onni ei enää poseeraa. Hän kiukuttelee äitin kameralle. Äitillä on siitä monta kuvaa, mutta niissä on Onnin häntä tai poski. Ehkä Onnin arki tästä vielä Iloksi muuttuu, kun mä vähän kasvan. Olis Onnellinen, kun pääsee äitin ja iskän kainaloon nukkumaan... 

 

PS. Osaan istu-käskyn. En mikään turha plikka oo.