Heinäkuun helteiset

Heippa vaan täältä helteisestä Turusta!

Auringonpalvontaa äitin kanssa!

Ihan kohokohta on, että oltiin uimassa! Kastettiin talviturkki ennen äitiä. Äitihän ei edes suostu veteen, mutta käski silti iskän vaan kaapata Onnin kainaloon ja viedä mereen. No, Onni ihan tykkäsi siitä, että sen ei tarvinnut tehdä kaikkea työtä. Se vain ui rantaan ja sen jälkeen oli viileä olo. Ilo sen sijaan. Ensimmäistä kertaa uimassa ja tää vesipeto olis uinut ihan mihin tahansa. Oli maailman hauskimman näköistä, kun pienelle koiralle pienetkin aallot oli isot. Uimaan mennessä niiden yli piti astua. Uinnin jälkeen oli suihku ja kunnon pesuainepesu. Siitä ei Onni tykännyt, mutta Ilo yritti tietysti saalistaa saippuaa. Ollaan nyt puhtaita ja halattavia!

Ilolla oli tosiaan merkkipäivä, kun se täytti puoli vuotta. Oli vähän ihme juttu, kun yhtäkkiä vaan Ilo sai lahjuksia. Se sai sen hihnaan sopivan pissatuspannan, pehmolelun ja vinkuvan donitsin. Donitsi oli kova sana, kun se mahtui sopivasti suuhun ja pyöri laminaatilla karkuun. Onni täyttikin kesäkuussa jo 2,5 vuotta eikä se kuulemma oikeuta enää kuin ylimääräiseen herkkuun... Ikärasismia!

Heinäkuu tässä kuumuudessa on mennyt aika lepposasti. On ulkoiltu aamulla ja illalla ja silti meinattu läkähtyä. Mutta virtaa on kyllä sisällä riittänyt kuulemma ihan tarpeeksi. Painitaan koko ajan. Ja jos ei painita, nukutaan toistemme kainaloissa.

Ilo on oppinut hihnassa meneen ihan nätisti yksin. Nyt on alettu opetteleen yhdessä menemistä. Siinä on vähän haastetta, kun Ilo haluaa aina olla Onnin edellä, mutta samalla se haluaa tulla Onnin perässä, jotta tietää, mihin mennään. Sen lisäksi se haluaa haistella samat ja eri paikat kuin Onni... No, voitte vaan kuvitella, kuinka solmussa me ollaan. Ja ne, jotka äitin hermot tietää...

Ilo on reippaasti oppinut odottamaan ruokaa. Se istuu herkun tai ruokakipon edessä, kunnes kuulee luvan "ole hyvä". Äiti on kovin ylpeä puolivuotiaastaan. On tietysti helppo ollut isoveljeltä oppia. Makuulle meno ei oo selvästikään yhtä helppoa. Ollaan äitin kanssa harjoteltu, ja kun Ilon pitäisi mennä äitin jalkojen alle maate herkun perässä, se sukeltaa sinne kyljelleen ja sätkii eteenpäin niin kuin kala kuivalla maalla. Äitin mukaan kukaan koira ei oo niin höppänä. Vielä se opitaan... Ilo osaa myös tulla luokse käskystä. Onnikin osaa, mutta tottelee sitä keskimäärin joka kolmas kerta... Päkäpää!

Ja muutama ultimaattinen söpöstely tähän vielä:

Häkki otettiin viikonlopuksi pois, Onni löysi pedin.

Imuria piilossa

Äiti, oonha mä kiltti poika?

Jouduttiin boksiin, kun äiti ja iskä asensi televisioo
ja vaihtoi järjestystä. Ei apu kelvannu!

Ensimmäinen merkkipäivä!

Tässä esittäytyy Ilo ½ v! 

Tänään on Ilon päivä!

Huomenna palataan astialle uintireissun merkeillä... Pysykää kuulolla!

Mitä kuuluu?

Vihdoinkin ollaan vähän rauhoituttu täällä kesälaitumilla ja taas on aika kertoa teille vähän meidän tassutteluista. Ollaankin tassuteltu siellä ja täällä. Mummuloissa, mummunmummulla, täällä Turussa, eläinlääkärissä jne. 

Ihan ensiksi, äitin loma meni hirveen nopeeta. Meillä oli täällä äitin veli tyttöystävänsä kanssa melkein viikon ja siinähän ajassa me vakuutetaan ihan kuka vaan siitä, että mopsi on maailman viihdyttävin koirarotu. Onnistutaan järjestämään esimerkiksi ralli, trampoliinishow ihmisen päällä, haukkukonsertti ja pakojuoksu ihan pienessäkin ajassa! Ajatella, meidän kanssa kenenkään ei tarvi olla tylsyyksissään. Ilo esimerkiksi karkasi ensimmäisen ja viimeisen kerran aitauksesta. Ei, se ei enää ole niin pieni, että mahtuisi reiästä, vaan se vaan päättää, että se menee siitä ja silloin aita väistyy. Äiti melkein tukehtui, kun sydän nousi kurkkuun Ilon juostessa parkkipaikalle. Sitten Ilo melkein tukehtui, kun sen sydän nousi kurkkuun, kun äiti suuttui niin paljon. No, onneksi oli Onni onnettomuudessa mukana ja auto, jonka luokse Ilo juoksi, ei ehtinyt liikkua. Nyt Ilo on remmissä pihalla. Ilon iloksi, kun äitin loma loppui, loppui myös kesäkelit eikä paljon ole tarvinnut aitauksessa aikaa viettää.

No, sittenhän äiti ja iskä oli siellä Saksassa. Tärkein asia ensin: EI tuliaisia meille. Me ei todellakaan mitenkään hyväksytty äitin selitystä, että ei löytynyt mitään, mitä Ilo ei olis rikkonut/syönyt/mihin se ei olisi tukehtunut. Ei tää maailma sellanen oo, ettei koirille löytyisi leluja. Ne kertoi vielä lohdutukseksi käyneensä valtavassa eläinkaupassa, mikä oli niin kuin Trixien outlet. EIKÄ sieltäkään mitään. Ei hyväksytty sitäkään selitystä, että meillä on jo kaikki maailman lelut eikä ole enää mitään ostettavaa. Saatiin sitten lähikaupasta Tuboksia, että pysyy hampaat hyvässä kunnossa. Arvatkaa, kuinka paljon ÄITI löysi itselleen tuliaisia, "mitä se välttämättä tarvi"? Joo.

No, meidän viisipäiväinen rentoutustauko äitistä ja iskästä kummitädin kanssa meni hyvin. Kummitädin mielipidettä on sitten kenenkään turha kysyä. Se muistaa varmasti väärin, koska oikeesti me oltiin hirveen herttaisia ja suloisia, kilttejä ja rauhallisia, kainalossa nukuttiin nätisti just silloin kun kummitäti halusi. Kyllä te tiedätte, ollaan vieraanvaraisia ja ajatellaan yleensä muita ennen itseä. Ottakaa meidät hoitoon!

Onninkin viimeisin vaiva on parantunut. Takajalan varominen ja kipulääkekuuri on loppunut. Mutta ei Onni suotu vieläkään hyppäämään mihinkään ja annetaan äitin ja iskän nyt pohtia, että miksi. Lääkärin luonakin Onni kävi, kun oli kontrolli. Lääkäri ei ollut kauhean huolissaan, koska Onni elää normaalia elämää täysin muuten, mutta ei hyppää esim. sohvalle tai sänkyyn. Alaspäin kuitenkin. Käyttää raajoja oikein eikä ole mitenkään kosketusarka. Nyt me seuraillaan... Ollaan ihan rauhassa ja silleen.

Mutta juhannuksena päästiin pitkästä aikaa yökylään Kaapolle ja Hilmalle. Onni sai "oikean mopsin" tittelin ollessaan niin nätisti ja lungisti. Ilo nyt vielä vähän aikaa... aikuistuu. Kyllä meillä oli kivaa, kun saatiin paljon olla ulkona terassilla ja erityisesti Ilo sai kiusata ihmis- ja koiraystäviään. 

Meillä on paljon juttuja tosta Ilon koulutuksesta (kouluttamattomuudesta), mutta tullaan kertoon niistä ihan omaan tekstiin. Nyt täytetään tää meidän suloisilla seikkailukuvilla. Toivokaa kivoja kesäkelejä Turkuun!

Hyvää yötä!

Kesäkivaa

Heippa vaan taas!

Me nyt ei turhia jaaritella vaan kerrotaan kuvin, mitä meille kuuluu! Ollaan tässä vietetty äitin kanssa kesälomaa. Syrjittykin meitä on. Nimittäin Onnin lepomääräyksen takia ei päästy viikonloppuna Kaapon ja Hilman luo lainkaan yhdessä. Oltiin toisessa mummulassa hoidossa, mutta kyllä meitä vähän harmitti, kun ei siellä ollut leikkiseuraa meille. No, äiti ja iskä toivottavasti juhlivat railakkaasti kummisedän valmistujaisia sitten vaan. Ilman meitä. Nii. Ilman meitä. Ilo pääsi sitten sunnuntaina purkaan energiaa Kaapon ja Hilman luo. Ilo näki taas sen ison ystävänsä, Pimun. Kohtaaminen meni tosi hyvin. Ei täpäkkä Ilo mitään pelkää, vähän tyyrää vaan. 

Muuten me ollaan kotona vaan loikoiltu äitin kanssa, kun iskä on paiskinut töitä. Äitin loma on 17 päivää ja kyllä iskää ketuttaa. Iskälläkin tässä vaan on pieni loma edessä, kun ne lähtee äitin kanssa käymään Saksassa. Ilman meitä. Kummitäti tulee tänne hoitaan meitä. Ei aiota olla kovin kilttejä eikä hyväkäytöksisiä ainakaan.

Tommonen parivaljakko me nykyään ollaan. Tullaan hyvin toimeen ja enää vähemmän tapellaan. Leikitään kyllä, mutta ei tapella. Onnin jalan parantumisen kannaltakin on hyvä, että otetaan vaan mattopainia. Ilolla on nyt lihotuskuuri ja Onnilla laihdutuskuuri. Ilo on liian solakka ja se karkaa edellen piha-aidasta ja äitin menee hermot. Ei oo yks eikä kaks kertaa, kun se on karannut tuolla pihassa sukkasiltaan Ilon perässä. Kun ei oo kerrasta oppinut laittaa kenkiä jalkaan, niin juoskoon sitten sukkasillaan.

Ilon lempiharrastuksia on äitin kalliiden H&M-läpsyjen varastaminen. Sen lisäks keittiöpyyheiden varastaminen on tällä hetkellä toisiks suosituin laji.

Siinä samassa Onni vaan ottaa lungisti ja yrittää parannella jalkaansa auringon voimalla. No, täällä me touhutaan kovaa vauhtia eteenpäin... Märkiä suukkoja kaikille lukijoille ja aurinkoista viikonloppua!

Klinikkakäyntejä

Voi kuulkaas, nyt ollaan taas muutaman eläinlääkärikäynnin rikkaampia. Aloitetaan kuitenkin kivemmista asioista. Onnin hoitoviikko meni hyvin. Siellä mummunmummulla löhöiltiin rauhassa, luettiin Satakunnan Kansaa, autoiltiin, vahdittiin naapureita ja sen sellasta. Leppoisa viikko oli ja toipuminen leikkauksesta kävi silmänräpäyksessä. Kaikki turvotus ja muu laski tosi nopeeta ja jäljellä oli vain muutama itsestään sulava tikki. Reippaana poikana ei tietysti olis ilman niitä tikkejä mitään operaatiota uskottu olevan tehtykään. Samaan aikaan Turussa Ilo harjotteli yksinoloa ja reppanalle se oli vähän kova paikka. Joku harjoittelussa ehkä meni pieleen, koska nyt yksinjäädessä itkukonsertti on hetken aika äänekäs... Oven takana äiti ja iskä on kuunnellut ja äkkiä se loppuu. Pientä mielenosoitusta varmaan, mutta siitä kai täytyy nyt päästä eroon.

Onni hyppäs sit Mondeon kyytiin lauantaina, kun äitin veli tyttöystävänsä kanssa tuli Turkuun. Äiti ja iskä vähän lupaili, että Onni pääsee kesälomalle mummunmummulaan tässä. Kyseessä taitaa enemmän olla hermoloma pikkusiskosta... Kyllä karu arki oli täällä heti vastassa. Posket verillä ja sen sellasta. 

No, viikko on tässä vierähtänyt vähän erilaisten lääkkeiden kanssa pelatessa. Tiistaina Ilon silmä turpos umpeen ja rähmi ihan kuin saavista olis kaatanut. Ensin meinattiin, että odotellaan seuraavaan päivään, mutta sitten illalla äiti rupesi katsomaan, kuinka se alaluomi roikkuu ja vilkkuluomi on silmässä kiinni. Oli kyllä härskin näköinen ja käskivät sitten mennä sitä Tuhatjalkaan näyttämään. Siellä Ilo oli tietty maailman reippain haukku eikä kukaan olisi uskonut, että se on kipee. Silmä tutkittiin ja siinä oli kyllä suhteettoman suuri haava keskellä, kraateriksi sanoivat sitä. Tippoja laitettiin ja turvotus alkoi laskea. Silmä aukesi vasta parin päivän päästä ja äiti ihan pelästy, kun siinä oli monttu keskellä silmää. Se oli kuulemma se kraateri. No, nyt viikon aikana se on jo parantunut. Tippoja, tippoja, tippoja... Äitille voi antaa lahjaksi tukkupakkauksen Oftan Akvakolia!

 

Torstaina Onni-boy alkoi ontua pahasti takajalkaa. Ei suostunut hyppäämään eikä noussut enää vasten. Soiteltiin taas eläinlääkäriin ja käskettiin seurailla. Jos pahenee, niin päivystykseen. Jos pysyy samana niin tutkitaan alkuviikosta. Tutulle klinikalle ei päästy, koska siellä oli vasta keskiviikkona vapaa aika. Äiti oli niin hysteerinen mun kivusta, että soitti sitten Turun Eläinsairaalaan. Saatiin sieltä aika heti tälle illalle. Oltiin siellä kaksi tuntia, kuvattiin takajalat ja selkäranka ja rintakehä/ranka(mikä?). Hyviä uutisia on se, että Onnin polvet ja lonkat on hyvät, missään rakenteissa ei ollut selitystä oireille. Selkärangan kolmannen nikaman väli (tai jotain sinne päin), on ahdas, mutta sen ei nähty olevan niin vakava, että aiheuttasi tän. Mitään asentotunnottomuutta ei kuitenkaan oo ollut. Suurin epäilys jäi nyt sitten lihasrevähdykseen, koska herran lempiharrastus on hyppiä sohvalta ja kun pikkusiskoa tarvii kovaa päästä pakoon niin tarvittaessa hypätään ihan paljaallekin lattialle. Mopsin rungollehan se tekee tosi hyvää. Nyt on kolmen viikon kipulääkekuuri ja sen jälkeen kontrolli. Äiti on helpottunut, vaikka vähän toi selkänikama jäi mietityttämään... Ei auta kuin seurata. Sillehän ei voi mitään tehdä.

Nyt Onnin poskikin on kalju. Äiti silitteli sitä rauhotuksen aikana ja löysi kovan kohdan. Siitä ajeltiin karvat ja paljastui kolme hotspottia. Varmaan Ilon tekosia poskissa roikkuessaan ja sitten tulehtunut. Jätä mut rauhaan, pikkulikka! (Tässä kohtaa tunnustus, että kun Onni tuli viikon jälkeen kotiin, se tarkisti Ilon olinpaikan ja hajut ennen kuin äitiä ja iskää.)

No, loppukevennyksenä kerrottakoon, että nyt koko perhe nukkuu samassa sängyssä. Ilosta on tullut niin iso neiti, että se nukkuu yönsä Onnin, äitin ja iskän kainalossa. Ei pissaile enää yön aikana. Päivät viettää vielä kehässä, jotta Onni sais vähän olla rauhassa... Maailman reippain neljä kuukautinen!

Hyvää ja ennen kaikkea tervettä alkanutta viikkoa kaikille lukijoille... 

Ikävä

Heippa vaan!

Täällä juttelee nyt Ilo the Riiviö, koska isoveikka on hoidossa. Ensin se, mikä kaikkia tietysti kiinnostaa, Onnin leikkaus viime perjantaina meni tosi hyvin. Ite en ollut paikalla, mutta äiti kertoi, että Onni oli ollut tosi reipas. Korvat oli huuhdeltu ja niissä ei ollut hiivaa, pippeli huuhdeltiin, kynnet leikattiin ja silmä oli kunnossa.  Perjantaina Onni oli tosi väsynyt, mutta lauantaina jo oma itsensä. Leikkauskohta vähän turvotti vielä sunnuntaina, mutta nyt viikon aikana se on hyvin laskenu. Sitten Onni olikin iskän vanhemmilla koko viikonlopun ja mä olin äitin. En ymmärrä, miten noi kuvitteli, että en antais Onnin toipua. Millon muka oon isoa herraa häirinnyt, niin? 

No, mä siinä voitin. Sain kiusata Kaapo ja Hilmaa koko viikonlopun. Musta tuntuu, että en hetkeen oo siihen mummulaan tervetullut, jos Hilmalta kysytään. Vaari-Kaapo tietysti tykkää, kun mä pidän siitä huolta, pussaan ja pesen sitä. Hilppa on tietty mustis. Onnillakin meni hyvin. Se oli päässy iskän mummullekin pullaa syömään, se oli vähän epäreilua mun mielestä. Varsinkin kun Onni on nyt saanut olla viikon mummunmummulla! Juuston lähteellä...

Onni toipumassa!

Joo, jätettiin Turkuun tullessa Onni Huittisiin mummunmummulle, kun äiti meinasi, ettei meidän yhteiselosta tuu täällä mitään. En ymmärrä... No, mummunmummu ja pappa oli hirveen tyytyväisiä, kun sai meistä sen rauhallisemman ja lessumman, niin. Onni on siellä jo kuin kotonaan ja äiti vähän pelkää, että saadaanko me sitä tänne kotiin enää lainkaan. Äiti jo kaipaa kainaloistaan öisin.

Meillä on täällä Turussa kaikki mennyt hyvin. Äiti on musta ylpee, eikä tää oo omakehua. Mutta oonhan mä reipas... Täällä kotona osaan jopa pyytää ulos ja osaan jo odottaa istuen ruokaa. Remmikäyttäytyminen on ihan mielialakohtaista ja kiristää äitin hermoja. Tykkään komentaa muita koiria ja siitä yritetään nyt kovasti eroon. Maahan en vielä osaa mennä, se on ihan tyhmä temppu. 

No, mä toivottelen taas hyvät viikonloput teille lukijoille! Palataan tänne blogin ääreen sitten seuraavan kerran taas yhdessä. Ehkä Onni sitten kertoo herkkujen määrästä teille...

Mä teen tuttavuutta ison Pimun kans!

Ja vielä erittäin myöhäiset äitienpäiväruusut kaikille meidän elämän äideille!